Putkiremontin hintaan vaikuttaa moni tekijä. Tästä johtuen hintojen vertailu on vaikeaa, joskus vaarallistakin.
Hintahaarukka on iso: parista sadasta yli tuhanteen euroon asuinneliötä kohden riippuen siitä, mitä putkiremontin nimellä kutsuttavassa operaatiossa tehdään. Halvimmalla ja helpoimmalla päästään silloin, kun vanhoille putkille haetaan lisää kestoikää pinnoittamalla tai sukittamalla. Kustannukset ovat lähtökohtaisesti toista luokkaa, kun vanhat putket korvataan uusilla, kylpyhuoneet ja muut märkätilat uusitaan perinpohjaisesti, sähkö- ja telejärjestelmät parannetaan nykypäivän vaatimusten tasolle ja kunnostetaan samalla yhteistiloja.
Erot eri teknisten ratkaisujen kustannusten välillä ovat kaventuneet. Rakennusosien ja –vaiheiden teollistamisen ja prosessin entistä paremman suunnittelun avulla ns. perinteisten putkiremonttien läpimenoajat ovat lyhenemässä, mikä alentaa samalla kustannuksia. Märkätilojen ja sähköjen uusiminen erillisinä urakoina nostaa puolestaan keveämpien menetelmien kustannuksia. Niistä voi myös seurata muita erilaisia jälki- ja lisätöitä, joihin ei usein varauduta etukäteen.
Putkiremontin neliöhintaan vaikuttaa myös huoneistojen keskikoko. Jos taloyhtiössä on paljon pieniä asuntoja, neliöhinta on selvästi korkeampi.
Kymmeniä putkiremontteja vetäneen Heimo Levamon mukaan ns. perinteisen putkiremontin kustannukset muodostuvat seuraavista eristä:
PUTKIREMONTIN KUSTANNUKSET (eri tehtävien osuus kokonaiskustannuksista)
Suunnittelu, rakennuttaminen ja työnaikainen valvonta
Putkien kuntotutkimus 0,1 – 0,2 %
Hankesuunnittelu ja suunnittelu 2,0 – 4,0 %
Projektinjohto ja rakennuttaminen 1,5 – 3,0 %
Rakentamisen aikainen valvonta 2,5 – 5,0 %
Putkiremontin toteutus
Rakennustyöt 40 – 50 %
Putkityöt 20 – 25 %
Ilmanvaihtotyöt 1 – 13 %
Sähkö- ja teletyöt 10 – 15 %
Automaatiotyöt 1 – 1,5 %
Putkiremontin kokonaiskustannuksista suunnittelun, rakennuttamisen ja valvonnan osuus on siis noin 10 prosenttia ja varsinaisten remontti- ja rakennustöiden noin 90 prosenttia. Taloyhtiöissä kuitenkin helposti unohdetaan, että suunnittelu- ja valmisteluvaiheessa ratkaistaan se, paljonko putkiremontti lopulta tulee maksamaan. Siinä vaiheessa lyödään lukkoon käytännössä noin 80 prosenttia kustannuksista.
– Suunnitteluun kannattaa siis panostaa aikaa ja rahaa. Tutkimusten ja suunnitelmien teettäminen mahdollisimman halvalla ja hätäisesti on vastuutonta ja lyhytnäköistä, Levamo toteaa.
Hän korostaa myös korjausrakentamisen arvoituksellisuutta. Huolellisellakaan suunnittelulla ei voida välttää yllätyksiä. Levamo suositteleekin, että putkiremontin budjetissa varataan odottamattomia lisä- ja muutostöitä varten 5-10 prosenttia kokonaiskustannuksista.
Edellä mainitut kustannuserittelyt ovat lähtökohtana, kun putkiremontin mahdollisilta urakoitsijoilta pyydetään tarjouksia. Samalla kysytään yleensä myös palvelu- ja rakennusosakohtaisia yksikköhintoja, joita tarvitaan varsinkin osakkaiden muutostöitä hinnoiteltaessa.
– Urakoitsijoilta voi siis kysyä hintoja monesta asiasta. Liika kikkailu erilaisilla hintapyynnöillä voi kuitenkin kostautua esimerkiksi siten, että taloyhtiö saa vain pari tarjousta, kun niitä olisi hyvä olla puolisen tusinaa, Levamo varoittaa.
Levamon mukaan putkiremontista aiheutuu taloyhtiöille myös paljon sellaisia kustannuksia, jotka eivät ilmene osakkaiden päätettäviksi tulevista budjeteista.
Niitä tulee esimerkiksi suunnittelun ja rakentamisen aikaisesta rahoituksesta sekä kasvaneista hallintokuluista.
– Hallituksen kokouksia on pidettävä useammin ja tiedottaa pitää enemmän. Isännöinnille maksetaan putkiremontin ajalta usein korotettua palkkiota ja kirjanpidon työmäärä kasvaa. Yhtiön omistamien asuntojen vuokratulot jäävät saamatta joltain osin.
Myös näistä “näkymättömistä” kustannuksista on hyvä kertoa osakkaille, Levamo korostaa.
