Asukkaiden tarpeet ja remontin vaikutukset asumisen arkeen otetaan entistä paremmin huomioon putkiremonteissa. Tämä on nyt todistettu paitsi käytännössä myös tieteellisesti. Katja Soini väitteli aiheesta ansiokkaasti viime perjantaina.
Kysymys on tahdosta ja asenteista. Asukkaat ja korjausrakentamisen ammattilaiset ovat löytämässä yhteisymmärryksen siitä, miten hankkeita voidaan valmistella ja toteuttaa asukkaat huomioiden, jopa asukkaiden parhaaksi.
Katjan Aalto-yliopistolle tekemän väitöskirjan juuret juontavat 2004-2005 tehtyyn IKE (Ihmisten ja kiinteistöjen elämänsyklit) -esitutkimukseen, jossa olin itsekin mukana. Lähtökohtana oli oivallus siitä, että ihmisten ja kiinteistöjen ikääntyminen ovat aikamme megatrendejä. Konkreettisimmillaan ja raadollisimmillaan ne kohtaavat korjausikään tulevissa kerrostaloissa.
Korjausrakentamisen prosessit olivat tuolloin hyvin teknispainotteisia. Asukkaat olivat sivuroolissa, vaikka kyse on heidän omaisuudestaan ja elämästään. Epävarmuus ruokki ennakkoluuloja.
Pääsimme ihmisten iholle
Tajusimme, että perinteisillä toimintatavoilla ei tästä haasteesta selvitä. Katja, Kimmo Rönkä ja Riikka Rahtola avasivat silmämme aivan uudenlaiseen ajatteluun. Muotoilun ja käyttäjätutkimuksen keinoin he seurasivat ja dokumentoivat asukkaiden kokemuksia kolmessa eri vaiheessa olleessa putkiremontissa.
Pääsimme ihmisten iholle. He kertoivat, miltä tuntui ja mitä halusivat. Ennen kaikkea he avasivat koko asumisen historiansa, joka toi tervetullutta perspektiiviä putkiremontin ajoitukseen ja merkittävyyteen.
Yksi oleellisimmista havainnoista oli, että ihmisillä on monia erilaisia syitä ja argumentteja, joilla he ottavat kantaa putkiremontin tarpeellisuuteen. Ratkaisevasti siihen vaikuttaa kulloinenkin elämänvaihe. Yhdet rakastavat luonnostaan muutoksia, toiset inhoavat niitä.
Pääosissa ihmiset eivätkä putket
Ammattilaisten ja asukkaiden yhteisissä työpajoissa etsittiin ja luotiin yhteisiä tavoitteita, mutta ennen kaikkea löydettiin yhteinen kieli. Katjan väitöskirjan mukaan tuolloin kiteytynyt asukaslähtöinen ajattelu on sittemmin levinnyt laajalti korjausrakentamisen kenttään. Siitä on tulossa valtavirtaa. Putkiremontteja kaupitellaan nyt jopa mielenrauhalla.
Hyvä esimerkki systeemisestä muutoksesta löytyy televisiosta. Tein 2000-luvulla lukuisia putkiremontteja koskevia tv-juttuja. Niissä haastattelin ”asiantuntijoita” ja näytettiin putkia ja putkimiehiä. Viime syksynä YLE esitti Putkiremontti-tv-sarjan, jossa asukkaat olivat pääosassa ja tekniikka taka-alalla. Ohjaus ja käsikirjoitus olivat aivan eri maailmoista. Onneksi käsikirjoittajalla on edes sama sukunimi vai mitä Lulu?
On uskallettava unelmoida
Juha Salmi
Paljon myönteistä on siis tapahtunut, mutta laakereilla ei kannata lepäillä. Isoimmat haasteet ovat vasta edessä.
Mitä tapahtuu, kun putkiremonttibuumi jyrää toden teolla lähiöihin? Miten putkiremonteista selviävät ne, joilla ei ole niihin todellakaan varaa? Miten asukkaat saadaan innostumaan enemmän asuinalueidensa kehittämisestä kuin niiden varjelusta? Ketkä pystyvät luomaan tähän parhaimmat palvelu- ja liiketoimintamallit?
Katjan väitöskirja osoittaa, että muotoilulla ja osallistavalla suunnittelulla on tähän paljon annettavaa. Ne ovat muutoksen mahdollistajia. On myös uskallettava unelmoida eikä vain pelättävä pahinta.
