Yliopistojen, tutkimuksen ja SHOK-yhtiöiden tiimoilta käytävä keskustelu tuo tervetullutta painetta tutkimusohjelmien ja –hankkeiden tulosviestinnälle. On kyettävä kertomaan ytimekkäästi, havainnollisesti ja koukuttavasti, mitä on saatu aikaan. Tutkimustiedolle on myös löydettävä kiinnekohtia kansalaisten arkeen ja yhteiskunnan toimintaan.
Mikä ylipäätään on tutkimuksen tulos? Olen kuullut siitä monenlaisia tulkintoja. Joskus tulokseksi lasketaan se, että tutkijat ovat työllistyneet, saaneet aikaan opinnäytteitä ja ansioituneet tiedeyhteisöissä. Tuloksia mitataan myös raporttien lukumäärällä ja paksuudella, artikkeleilla tieteellisissä julkaisuissa ja esitelmillä konferensseissa. Ihan kiva, mutta medialle ja päättäjille tämä ei riitä.
Yllättävän usein tutkimuksen tulokseksi sanotaan sitä, että asiaa on tutkittava uudestaan – tarkemmin, eri näkökulmasta ja ehkä hieman eri porukalla.. Sitä varten tarvitaan uusi hanke ja lisää rahaa. Ikiliikkuja on sittenkin keksitty?
Esimerkiksi SHOK-tutkimuksissa rima on selvästi korkeammalla. Niissä haetaan ja muodostuu globaalisti arvostettuja tutkimusryhmiä, huippuosaamisen keskittymiä. Yritykset saavat oman kehitystoimintansa raaka-aineeksi parasta mahdollista tutkimustietoa. Näin syntyneiden innovaatioiden avulla saadaan aikaan uutta liiketoimintaa, kilpailukyky kohenee ja koko alan toimintakulttuuriin voi tulla radikaaleja muutoksia.
Olipa tulos mikä tahansa, siitä on hektisessä maailmassa kyettävä kertomaan napakasti ja ymmärrettävästi. Jenkkilässä mediakasvatus lähtee 7 sekunnin säännöstä. Siinä ajassa on pystyttävä kiteyttämään ydinviestinsä, jos joutuu/pääsee tv-haastatteluun. Tai tapaa tärkeän ihmisen hississä.
TV-maailmassa tuohon seitsemään sekuntiin sisältyy myös laadullinen vaatimus. Lauseessa on kerrottava kaikki oleellinen niin, ettei kommenttia voida leikkaamalla manipuloida.
Suunnilleen seitsemässä sekunnissa luet lehtijutusta otsikon, silmäilet ingressin ja katsot pääkuvan. Saatat ehtiä lukemaan myös kuvatekstin ja väliotsikot. Tässä ajassa päätät, luetko koko jutun.
Seitsemän sekuntia puhuttua sanaa vastaa reilua puoltatoista riviä kirjoitettua tekstiä. Siihen mahtuu kutakuinkin 140 merkkiä, joka on limiitti twitter-viestille. Sattuma? Tuskin.
Ehdoton yläraja tutkimustuloksen tiivistelmälle on 300 sanaa. Sehän on enimmäismitta myös hyvälle blogille ja vastaa kutakuinkin vanhaa kunnon aanelosta. Tärkeimmät asiat alkuun, puhutteleva otsikko ja tuloksen kiteyttävä kuva. Se on siinä.
Tässä jutussa on aika tarkalleen 300 sanaa. Vähempikin olisi riittänyt?
JUHA SALMI
Toimitusjohtaja, Image Builder Oy
